February 13th, 2013

2. Minä en ole mieleni.
 Mieli arvostelee, pohtii, tuomitsee, vertailee, nurisee, pitää tai ei pidä jostakin. Arvostelulla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen tilanteen kanssa, jossa sillä hetkellä olen. Se saattaa vetää esiin joitakin vastikään tai kauan sitten tapahtuneita asioita. Se myös saattaa harjoitella tai kuvitella tulevaisuuden tilanteita. Tällöin se usein kuvittelee asioiden menevän huonosti tai seurausten olevan kielteisiä. Joskus tähän ääniraitaan liittyy näkökuvia tai mielessä alkaa pyöriä elokuva.

Mielen tehtävä on alun perin ollut huolehtia kehon tarpeista ja elämän jatkuvuudesta. Siksi se etsii jatkuvasti uhkia, jotka voivat vaarantaa olemassaolon. Se etsii myös jatkuvasti tyydytyksen kohteita.

Mieli on kehittynyt muistista ja muisti on menneisyyttä. Siksi elän vain menneessä tai mielen kuvittelemissa tulevaisuuden harhakuvissa,  jossa  onni aina odottaa nurkan takana. Elämääni hallitsee halu ja pelko.

Jatkuva suorittaminen on mielen rakentamaa pelkoa. Täyteen ahdettu kalenteri, minuuttiaikataulu ja jatkuva kiire luovat illuusion tärkeydestä. Kiire peittää alleen kärsimyksen, joka hiljaisina hetkinä nousee esiin. Siksi kiireeseen, hälyyn on niin helppo heittäytyä.

Mieleen samaistuneena tulkitsen elämää menneisyyden pohjalta eikä kykene elämään nykyhetkessä. Siksi elämästä puutuu ilo, kauneus, luovuus ja rakkaus.
Tilalla on päässä elävä kiusanhenki, joka lakkaamatta hyökkää kimppuuni, rankaisee ja vie elämänenergiaa. Se on suunnattoman epätoivon ja murheen, ja myös sairauden aiheuttaja. Ja se tarttuu kanssaihmisiin helpommin kuin virus.

---