March 07th, 2013

8. Pelko.
 Olen miehenä rohkea. Uskallan helposti tehdä mitä vain uhkarohkeita temppuja, hypätä laskuvarjolla, laskea hyppyrimäkiä tai muuta tyhmää. Mutta heti kun kyse on psykologisesta rohkeudesta, olen pelkuri. Luulen, että suurin pelkoni on loukkaantumisen tai epäonnistumisen pelko. 

Ehkä pelon takia tein hulluna töitä, mieli halusi varmistaa onnistumiseni.
Nyt taiteilijana kohtaan saman epäonnistumisen pelon aloittaessani uutta työtä. Olen samaistunut mieleeni. Mieleni on jossakin tulevaisuudessa suojaamassa egoani epäonnistumiselta, elämä on tässä hetkessä. Tämän hetken ja mieleni välisen kuilun täyttää pelko. Se on itse asiassa mielen kuoleman pelkoa, koska mieli ei pysty elämään tässä ja nyt.
Mielen tehtävä on varmistaa olemassaolo ja jatkuvuus. Se hakee ympäristöstä uhkia, joita saattaa tapahtua, ei sitä mitä on tapahtumassa.
Pelon ajamana mieli (ego) rakentamaan suojakseen muureja, joka koostuvat esimerkiksi vallasta, menestyksestä ja rahasta. Mikään ei kuitenkaan riitä poistamaan pelkoa, joka ilmene rauhattomuutena ja murehtimisena.
Mielen, pelon vallassa eläminen on toimimista epäonnistumisen pelossa. Tekemisestä puuttuu ilo ja luovuus.

Kun vapautuu samaistumisesta mieleen, häviää myös pelko. Silloin ei ole tärkeää mitä tekee, vaan miten tekee. Läsnäolossa koko maailmankaikkeus iloitsee. Uusia ovia aukeaa sielläkin, missä ennen ei ovia ollut.

---