Nokia Saaga

Nokia Saaga
Kasvoi neito kaunoiseksi
Pohjolan armo aroilla,
suloisilla selkosilla
Isän, äidin rantamailla, suuren Sammon suojassa.
Löipä viekas velipuoli, Joukahainen jokunen,
vedon ylen yrmeän, Sammon suuren sokaiseman.
Vedon hävisi väkäsleuka, Väinämöisen hyväksi.
Lupasi aino sisarensa, velan suuren vastineeksi,
pelastukseksi pahanen.
Meni Sampo, suuren suuri, meni maille vierahille,
meni ikiajoiksi.
Mis on ruma Pohjan akka, mis on Ukko pohjoisen.
Ei oo heistä auttajiksi,
aino neitosen poloisen.
Mut on meillä Pohjan poika,
surffari suurten selkosten.
Taittoi oksan tiedon puusta, taittoi vielä toisenkin,
niistä oivan laudan loihti,
poika urhea pohjoisen.
Veti neidon vetehestä,
pelasti immen ihanan,
kynsistä viekkaan velipuolen.
Otti verkot, velat maksoi,
taitaja tuo uuden tiedon.
Vielä niistä Sammon takoo,
yhdessä Ainon ihanan.

---