February 19th, 2013

3. Loppuunpalaminen.

Olin hyvin lojaali työntekijä. Tein vuosia 12 tuntisia työpäiviä. Jotakin meni kuitenkin pieleen. En tuntenut silloin mielen käyttäytymis-prosesseja. Huomasin vain, että ajatukset alkoivat kiertää kehää. Nyt tiedän, että Mieleni ohjasi elämääni. Mitä syvemmin samaistun siihen, sitä voimakkaammaksi pahan olo kasvoi, kunnes elämääni ohjasi voimakas tunnelataus. Se oli niin vahva, että koin sen fyysisenä kipuna.

Ajattelun ja tunteen välille syntyvä noidankehä alkoi ruokkimaan itseään. Mieleni märehtii kiihtyvällä voimalla olosuhteita, tapahtumia ja henkilöitä jota se pitää tuntemuksen aiheuttajana ja tunne puolestaan antaa lisäenergiaa ajatukselle.
Lopulta Mieleni repi koko sieluni tähän kierteeseen.
Itsesyytökset, voimattomuus ja pelko voimistivat kierrettä kunnes se johti mielen täydelliseen luhistumiseen, fyysisesti ja myös henkisesti.

En ymmärtänyt mitä minulle oli tapahtunut. Oli täysin tyhjä ja samalla minulla oli armoton kiireen tuntu sisälläni.
 Menin työpaikalleni, mutta työnteko ei sujunut. Keskittyminen oli poissa ja sekä henkinen että fyysinen väsymys lisääntyivät. Itku tuli ihan ihmeellisistä syistä.



Lopulta luulin saaneeni loistavan idean korjata itseni. Otan lomaa ja lähden moottoripyörällä Espanjaan. En tietenkään ymmärtänyt, että itsesuojeluvaistoni oli täysin poissa pelistä. Normaalisti mieli huolehtii ihmisen selviytymisestä. Minun mieleni oli pirstaleina.

Suojelusenkelini tuli onneksi mukaani. Selviydyin kuin ihmeen kaupalla Euroopan läpi Espanjaan asti. Siellä ilman kypärää ajellessani kaaduin. Jalkani katkesi kahdesta kohdin.

Vasta sairaalassa pysähdyin miettimään elämääni.

Tämä tapahtui 10 vuotta sitten.

---