March 05th, 2013

7. Anteeksianto.
 Olen oppinut, että mielen, ajattelijan tarkkailu on mahdollisuus siirtyä tuokioksi pois menneestä, takaisin elämään, tähän hetkeen. Tuo hetki tuntuu ihmeelliseltä.
Mutta pian huomaan mieleni taas pohtimassa tulevia tapahtumia joissa pelko ja epävarmuus ovat usein osasina. Vielä useammin huomaan märehtiväni vanhoja tapahtumia. Poden huonoa omaatuntoa, tunnen syyllisyyttä ja surua.
Nyt ymmärrän, että nämä tunteen ovat olleet sisälläni hyvin kauan, aiheuttavat ahdistuksen joka syö voimani. Tukahdetut tunteet tunkevat yhä uudelleen esiin, vaikka yritän unohtaa ne.
Mieli nostaa menneisyydestä tapahtumia jotka aiheuttavat pelkoa ja syyllisyyden tunteita. Lähes aina olen itse aiheuttajana - ei kukaan toinen ihminen.
En ole osannut käsitellyt näitä tunteita. Koen itsekkäänä antaa itselleni anteeksi. Siksi olen yrittänyt tukahduttaa tunteet, painaa ne maton alle.
Päästäkseni eroon näistä pelon ja itsesyytöksen tunteista on minun osattava pyytää anteeksi ja antaa anteeksi – myös itselleni.
Anteeksi antaminen itselleen ei ole helppoa. Mieli ei siihen pystyä. Vain minä pystyn.
Haluan antaa itselleni anteeksi, palasen kerrallaan.
Kyyneleet kertovat, että olen oppinut, ainakin hiukan. Rauhan tunne virtaa sisälläni, sieluuni. Sade puhdistaa ilmaa.
Opettelen antamaan anteeksi itselleni ja sanomaan hyvästit eiliselle – joka päivä.

---