Enkelten tanssi.

Melkein kylän keskustassa, tyhjällä tontilla näkyy vielä vanhan talon raunioita. Ilmeisesti tähän oli tarkoitus rakentaa uusi talo, mutta lama keskeytti rakennuspuuhat. Talon vanhasta puutarhasta nousi aikaisin keväällä suuri Krassipuisto. Krassit levittäytyivät ja peittivät alleen talon rauniot. Näin köynnösten muodostamat hahmot, krassien tanssin.

Istuessani vanhalla kivijalalla ilmestyi kaksi perhosta   ihastuttavaan kiihkeään tanssiin Krassien yllä. Se  kertoi kevään tulosta . Siinä oli kaunis viesti menneiltä polvilta









Nämä työt ovat esilla näyttelyssä:
En la ruta de Andalucia, Jussi Oikarinen
 Taiteilijayhteisö ja Galleria Kolmas Kerros
 Hämeentie 157, 00560 Helsinki

Ke 23.4 klo 18.00 - 20.00 Viralliset avajaiset (itse pukeudun smokkiin, jos se vielä sopii päälle)
 Pe 25.4 klo 18.00 – 20.00 Rennommat epäviralliset näyttelyyn tutustujaiset (farkut)
 Su 4.5 klo 14.00 – 18.00 Näyttelyn lopettajaiset, loppuunmyynti (vapaa)
 Muina päivinä aukioloajat Ti-Pe 13-18 ja La-Su 12-16
 T3
Tervetuloa

Lähtö 1.

Andalusian historia on täynnä valloittajia. Miehet ovat aina lähteneet. On lähdetty puolustamaan omia kyliä ja rantoja. On myös lähdetty hyökkäämään muihin kyliin. Tai on lähdetty kalaan, metsälle. Työmatkalle. Usein matkalta ei palattu.

Naiset jäävät kotiin, huolehtimaan mahdollisuuksiensa mukaan perheestä.

Jäin miettimään tätä, koska itsekin olen aina lähtenyt. Niin on määrätty minun perinnässä?

Lähtö 2.

Tres Amigos

Jos tuuli tulee Afrikasta päin, on se lämmin ja siinä tuoksuu Afrikka, Sahara. Rantaan ajautuu valtavasti simpukankuoria ja meren tuhansia vuosia hiomia ihastuttavia kiviä, valmista korumateriaalia ihan sellaisenaan.

Kalasaaliit ovat runsaita. Simpukkaa,mustekalaa, rapuja ja monenlaista kalaa. Tuore makrilli grillattuna on mielestäni aivan erityisen maukas.
 Mutta etelätuuli tekee myös suuria aaltoja. Siksi kalastajat vetävät veneensä korkealle hiekkarannalle. Veneen vinssataan hiekalle tehdyillä vinsseillä. Hommaan tarvitaan kavereita, yksin venettä ei saa hiekalle.  

Vuorten rinteiden ikivanhat viinitarhat näyttivät talvella kuivuneilta ja kuolleilta. Huomasin tarhurin hoivaavan rakkaudella myös kuivia kuolleen näköisiä käppyröitä.
Kuin ihme ilmestyi keväällä vanhoista rungoista hennonvihreitä uusia versoja. Uusi viinisato on tulossa!

Viinitarhat ovat levittäytyneet vuorten valkoisten kylien ympärille vuosisatojen saatossa.
Atlantin läheisyys tuntuu voimakkaina tuulina. Välimeri on suojaisempi ja se tarjoaa paikallisille kalastajille monipuolisen ja runsaan saaliin.
Näin meren värit, talven sateiden herättämä valtaisa kukkaloisto, hedelmäpuut, viinitarhat ja oliivilehdot, jylhät vuoret ja pienet kylät.
Rauha on löytänyt täältä tyyssijansa.
Kotikyläni vanha Mauri-linnoituskin toimii nykyisin taidenäyttely- ja konserttipaikkana.
Vaikka raotin ovea vasta hivenen, sydämeni jäi Andalusiaan.

Vietin talven ja tämän kevään Andalusiassa, lähellä Gibraltaria.

Hämmästyin paikallisten ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Ymmärsin, etten ollut ensimmäinen vieras näillä rannoilla.

Afrikkalaiset ja foinikialaiset tulivat. Roomalaiset rakensivat kyliä ja Maurit linnoituksia. Miehet joutuivat lähtemään silloinkin, naiset jäivät odottamaan.