September 10th, 201610/9/2016  Gdansk - Tammisaari nonstop, jännittävä purjehdus.
Aamun sarastaessa säikähti kun näki kuinka suuria aallot oikeasti olivat. Olihan yöllä tuullut puuskissa 19 m/s. Mutta tuuli oli hyvästä suunnasta, kaksi reiviä ja pienennetty etu. Villilintu kulki hyvin ja oli jo oppinut aallot. Meno oli nautinnollista kovaa vauhtia. Ja miehistö upeaa, Sofia, Kurre, Jane ja minä kipparina. Gdanskista hankitut viisi perhepitsaa oli loistava idea merievääksi, kukahan sen keksi, hyvä oivallus. Helposti syötävää, lämmintä ja vahvaa ruokaa juuri tällaiselle purjehdukselle. Osallistuimme Merikarhujen Gdansk eskaaderiin. Ventspilsistä-Liepaja-Klaipeda-Gdanskiin ja paluumatka omaan tahtiin. Suurin osa veneistä jäi eskaaderin jälkeen nauttimaan Puolan ja Rugenin kauniista hiekkarannoista. Minä sain nuoren miehistöni mukaan lupaamalla nonstopin paluumatkaksi. Lähdimme paluupurjehdukselle iltapäivällä. Ajatuksena oli ehtiä avomerelle ennen pimeää. Olimme saapuneet Gdanskiin yöllä ja ajo valtavan telakka-alueen läpi pimeässä oli jännittävä. Matkaa jokisuulta vanhankaupungin satamaan on 5 mailia. Töitä telakalla tehtiin läpi vuorokauden, valtavat tankkerit ja porauslautat olivat kirkkaasti valaistuja pimeässä yössä ja liikennettä joka suuntaan oli paljon. Nyt paluumatkalla päivänvalossa telakan ohitus oli paljon helpompaa. Pääsemme merelle mukavassa lounaistuulessa. Saimme ihailla toisen kerran auringonlaskua ohittaessamme Hellin sataman Gdanskin lahden suulla. Venäläiset harjoittelivat Kalingradin edustalla sukellusveneillä ja vaativat meitä kiertämään harjoitusalue. Se tiesi paljon lisämaileja. Koukkauksesta huolimatta oli venäläinen sotalaiva seuranamme koko yön, Kalingradin ohituksen ajan. Kaiken kaikkiaan meille kertyi matkaa 480 mailia. Sääennuste oli 10-12m/s tuulta seuraaville päiville. Tuulta oli illalla ennusteen mukaisesti. Päätimme kuitenkin turvallisuuden vuoksi reivata iso yöksi. Se osottautui viisaaaksi ratkaisuksi. Tuuli yltyi ukkosrintamien mukana reilusti yli ennusteen, purimme reivit vasta Tammisaaren edustalla. Tuulta oli koko matkan 12 -19 m/s lännen ja lounaan suunnasta. Suomenlahdelle kääntyessämme luovimaan myötäisessä. Tuuli oli liian kovaa spinaakkerille. Aallot kasvoivat niin korkeiksi, että saimme lisävauhtia surfaamalla. Pimeässä surffi oli erityisen jännittävää. Joskus tuntui, että laskettelimme alamäkeä minuuttikaupalla. Vauhti tuntui huimalta ja vesi pärskyi. Oli pidettävä kieli niin keskellä suuta ettei nopeusmittaria ehtinyt vilkuilemaan. Myöhemmin totesimme max nopeutemme reissulla olleen 16,9 solmua. Keskinopeudeksi logi näytti Tammisaaren edustalla 8,38 solmua ja matkaa oli kertynyt 480 mailia. Olimme merellä vajaat 58 tuntia. Aivan mahtava purjehdus. AuthorVisual artist and sailor. Kuvataiteilija, purjehtija. Archives
April 2018
Categories |
RSS Feed